sunnuntai 30. marraskuuta 2014

C. J. Daugherty: Night School - Yön valitut


Sisältää juonipaljastuksia!


Luin C. J. Daughertyn kirjoittaman kirjan Night School - Yön valitut. Kirja on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2012 ja se on Night School- kirjasarjan avausosa. Valitsin kirjan luettavakseni, sillä se oli kirjallisuusdiplomin kirjalistassa, tosin sitä ei löydy päivitetystä listasta.
                     Minulla ei juurikaan ollut odotuksia kirjan suhteen, sillä ajattelin kirjan olevan taas uusi huono fantasiakirja, jonka läpi saisin kahlata niska limassa. Kirjaa lukiessani odotin jatkuvasti, että ihmissudet ja vampyyrit hyppäisivät esiin piiloistaan. Kenties asia johtui mangasta, jossa yökoulua käyvät vampyyrit. Olin iloinen, ettei minkäänlaisia yliluonnollisia olentoja näkynyt kirjassa ollenkaan, eikä mitään yliluonnollista tapahtunut.
                      Kirja kertoo 16-vuotiaasta Alyson Sheridanista, jota voisi kuvailla ongelmanuoreksi. Punahiuksinen tyttö on kirjan alussa tekemässä ystävänsä Markin kanssa tihutöitä koulullaan. Poliisit saavat kaksikon kiinni rysän päältä ja Allie pidätetään kolmatta kertaa vuoden sisällä. Alku todellakin houkuttelee jatkamaan eteenpäin.
                      Tarinan edetessä käy ilmi, että Allien vanhemmat ovat kyllästyneet tyttärensä käyttäytymiseen ja he päättävät pistää sille pisteen. He ilmoittavat, että Allie muuttaa opiskelemaan Cimmerian sisäoppilaitokseen, vaikka tyttö on vasta päässyt kesälomalle. Allie, joka ei ole ikinä kuullutkaan koko koulusta, yrittää parhaansa mukaan saada vanhempansa pyörtämään päätöksensä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Suunta kohti Cimmeriaa siis.
                      Vaikka Allie on asennoitunut vihaamaan koko paikkaa, hän huomaa alkavansa viihtyä siellä. Allie tutustuu Johon ja tämän poikaystävään Gabeen, Lucasiin, Lisaan, Ruthiin sekä Philiin ja Sylvainiin, komeaan legaattioppilaaseen. Uuden tulokkaan ja suositun vaalean pojan välille muodostuu romanssi, mutta samoihin aikoihin Allie alkaa olla tekemisissä naistenmiehen maineessa ja ylimielisenä pidetyn Carter Westin kanssa.
                      Elämä ei kuitenkaan suju Cimmeriassa ongelmitta. Ilkeä ja Sylvainista kateellinen Katie aiheuttaa joukkoineen vaivaa, samoin tiukat säännöt, joista osa on kummallisia. Lisäksi kaikkien mielessä pyörii kysymys: kuka Allie on? Allie on saapunut koulun tapojen vastaisesti Cimmeriaan kesken kesälukukauden, joka on tarkoitettu todella varakkaille ja legaattioppilaille, joiden vanhemmat ovat käyneet myös Cimmeriaa. Kuinka siis tyttö, jolla on rikosrekisteri, on otettu sisään?
                      Koululla alkaa rauhallisen ja perus teiniongelmien vastapainoksi sattua sitä sun tätä. Esimerkiksi Allien ja Jon ollessa kasvihuoneessa, jokin alkaa murista kovaäänisesti, mutta paikalle saapuvat Gabe ja Sylvain eivät suostu kertomaan äänen lähdettä, vaikka ilmiselvästi sen tietävät. Tapahtuu myös sellaisia välikohtauksia, joissa oppilaita loukkaantuu. Jo saa hermoromahduksia, ja meinaa pudota korkealta katolta, tanssiaisissa syttyy tulipalo, Sylvain lähes raiskaa Allien, Allie löytää Ruthin ruumiin, jonka kurkku on leikattu siististi auki, mystinen yökoulu, joka salaa oudot tapahtumat... Jännitystä siis ei todellakaan puutu. Huomasin lukevani lähes 500-sivuisen kirjan yhdeltä istumalta.
                      Mielestäni Daugherty onnistui loistavasti kirjansa kanssa. Juoni tempaisi mukaansa, eikä päästänyt missään vaiheessa otteestaan ennen loppua, ja silloinkin lukija jäi janoamaan lisää. Kerronta oli selkeää ja teksti helppolukuista, eli kirjailija oli huomionut kirjoittaessaan myös ne nuoret, jotka eivät niin paljon lue.
                      Kirjassa esiintyi myös niin puhki kulutettu kolmiodraama, josta en yleensä asetelmana pidä. Pakko kyllä myöntää, että tässä kirjassa se toimi. Kirjan henkilöt olivat käytökseltään uskottavia, ja varinkinAllien ajatukset ja paniikkihäiriö tekivät päähenkilöstä huomattavasti samaistuttavamman. Se, että hänelle ei kerrottu koulun asioista ja tapahtumista sai myös minut lukijana janoamaan tietoa lähes epätoivoisesti. Lukuisissa kohdissa ärsyynnyin itsekin, kun Allielta pimitettiin tietoa.
                      Miinusta tulee kuitenkin parista asiasta. Jos Cimmeriassa ei ole sähköisiä laitteita, niin minkä takia kartanomaisen koulurakennuksen portilla on täysin toimiva valvontakamera? Myös Allien ajatusmaailman muuttuminen hämmensi, sillä hän sopeutui uuteen ympäristöönsä aivan liian nopeasti. Huomautettavaa löydän myös kirjan loppupuolelta. Kun Allie kohtasi kadonneen veljensä keskellä toista hämärissä merkeissä syttynyttä tulipaloa, hän suhtautui asiaan liian rauhallisesti. Vaikka hän meinasikin saada paniikkikohtauksen, se ei ollut mielestäni riittävä reaktio. Jälkeenpäin Allie ei ajatellut tuota kohtaamista lainkaan, ja tapahtuma tuli uudelleen esiin vasta Allien keskustelussa Cimmerian rehtorin Isabelle de Fanultin kanssa, ja silloinkin vain ohimennen.
                      Suosittelen kirjaa todella lämpimästi. Kirjan lukeminen oli mukava kokemus, varsinkin kun sai jatkuvasti odottaa mitä tuleman pitää. Painoksessa oli jonkin verran kirjoitusvirheitä, ja se särähti ainakin omaan silmääni ja häiritsi ehkä hieman, mutta loppupeleissä sillä ei ollut juurikaan väliä.
                      Erityistä plussaa tulee siitä, että kirja sai minut itsenikin haluamaan Cimmeriaan, ja se on paljon se. Goottityylisessä ja linnamaisessa koulussa asuminen tuntuu houkuttavalta, vaikkei oppilaitoksessa ole edes älypuhelimia, tietokoneita, musiikinkuunteluvälineitä tai televisioita. Suoraan sanottuna siellä ei ole oikeastaan mitään nykyajan teknologiaa, ja minä jos kuka olen riippuvainen siitä. Harmi, ettei Cimmeriaa ole oikeasti olemassa... Tai mistä sen voi ikinä tietää?
                      Tähdet:


Samalta kirjailijaltaYön perintö (sarjan 2. osa)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti