Mila Teräs - Sininen huone

Sisältää juonipaljastuksia!


Tällä kertaa luin teiniraskautta käsittelevän kirjan, joka on nimeltään Sininen huone. Valitsin kirjan luettavakseni puhtaasti siitä syystä, että se on lukudiplomin kirjalistassa. En odottanut kirjalta juurikaan mitään, sillä en ollut lukenut aiemmin vielä yhtäkään samaa aihetta käsittelevää kirjaa. Tämän kyseisen teoksen on kirjoittanut Mila Teräs, ja se on julkaistu vuonna 2006 Otavan toimesta. Hieman vanhempaa tekstiä siis. Minun mittapuullani kaikki yli pari vuotta vanhat julkaisut ovat vanhoja :D

                      Tarinan alussa kirjan päähenkilö Sigrid saa kauhukseen huomata olevansa raskaana: pillerit ovat pettäneet, ja raskaustesti näyttää positiivista. Sigridistä tuntuu siltä kuin hänet upotettaisiin kylmään veteen. Pakokauhun tunne valtaa Sigridin samalla, kun sanat "Ei voi olla totta" risteilevät hänen päässään. Hän on 17-vuotias lukion kesken jättänyt nuori, ja hän kantaa alkavaa elämää kohdussaan. Orastavan onnen tunteen rinnalla kytee pelko tulevaisuudesta.

                      Kuten arvata saattaa, kirja käsittelee Sigridin maailman muuttumista. Olen sitä mieltä, että Sininen huone on ehdottomasti kasvutarina - mitäpä muutakaan se olisi? Kirjan aikana Sigridin ajatusmaailma muuttuu melko radikaalisti "aikuismaisemmaksi", joskaan se ei heti tapahdukaan. Sigrid alkaa ottaa entistä enemmän vastuuta elämästään muuttamalla omaan kotiin päättäessään, ettei tee aborttia.

                      Itse en saanut kirjasta paljoakaan irti, sillä en kyennyt samaistumaan Sigridiin tai muihinkaan henkilöhahmoihin. Kaikki hahmot tuntuivat etäisiltä. Oikeastaan en saanut koko kirjaan kunnon otetta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kirja olisi huono. En henkilökohtaisesti vain kyennyt "astumaan" kirjan maailmaan.

                      Yksi hämmennyksen kohteeni oli Vilja, pikkutyttö, jolla ei tuntunut olevan mitään estoja - eikä omanikäisiään ystäviä. Tyttö tuntui takertuvan Sigridiin, eikä Sigrid pannut sitä pahakseen. Vilja kutsui Sigridin jopa kotiinsa, ja päähenkilö vastasi kutsuun myöntävästi. Toinen hämmentävä juttu oli henkilöiden toiminnan uskottavuus: esimerkiksi, kun Sigridille selvisi, että Sampsa pettää häntä, Sigrid ei suuttunut tai edes tullut surulliseksi. Mielestäni tämä oli kummallista. Ilmeisesti Sigridille käsite "normaali reaktio" ei ole tuttu :D

                      Tekstiä oli pääsääntöisesti helppo lukea, välillä luettavana oli myös hieman haastavampia pätkiä. Kirjan mieleenpainuvuus oli sitten toista luokkaa: nyt about viikon jälkeen muistan vain hajanaisesti kirjan tapahtumia ja henkilöitä.

                      Ookkayh. Veikkaan, että löytyy ihmisiä, jotka pitävät tästä kirjasta, ja ihmisiä, jotka eivät. Itse lukeudun jälkimmäiseen ryhmään. Lukukokemus tuntui jäävän jotenkin valjuksi, yksinkertaisesti sanottuna kirja ei kolahtanut.

                      Tähdet: ★★


Samalta kirjailijalta: Perhosen varjo