Vanish jatkaa tarinaa miltei samasta kohdasta, kuin mihin Firelight (Liekki) päättyi. Jacinda, Tamra, kaksosten äiti ja Cassian ovat pakenemassa metsästäjiä ja ajavat kohti laumaa. He kuitenkin päätyvät metsästäjien väijytykseen jääden kiinni. Zara on pasiivinen, Jacinda epätoivoinen, Cassian valmis toimimaan - ja Tamra on vitivalkea, silminnähden järkyttynyt ja kylmissään. Juuri kun tilanne näyttää kaikista kamalimmalta skenaariolta, Tamran draki herää. Hänen silmiensä ja hiustensa väri muuttuu, ja värit ovat kuin kuun siinä missä Jacindan värit ovat tulisen ja polttavan auringon.
Lauma ottaa Jacindan
perheestä heti kontrollin, kun he palaavat Cassianin johdolla takaisin.
Jacindan perhe hajotetaan, sillä Tamra muuttaa asumaan Nidian luokse ja perheen
äidillä aletaan teettää raskasta päivää. Jacindaa vahditaan ja kohdellaan
halveksuvasti. Jacindan arvostus on kadonnut siinä, missä lauma tuntuu
ensimmäistä kertaa huomaavan Tamran. Jacinda saa huomata, että Severin
hallitsee laumaa aiempaa rautaisemmalla otteella.
Teksti on samanlaista kuin
aiemmassakin osassa, yhtä helppolukuista ja sulavaa. Suurin osa kirjaa
käsitteli Jacindan huonoa oloa, epävarmuutta ja turhautumista. Vanish oli yhtä
tasapainottelua Jacindan valintojen välillä: sydän vai tunteet, oma pää vai
muiden mielipiteet. Jacindan saralla hahmokehitystä ei tapahtunut, sillä hahmo
oli yhtä samanlainen kuin edellisessäkin kirjassa.
Olen iloinen, että Tamran
draki viimeinkin heräsi. En voi sanoa, että pitäisin Jacindan kaksoissiskosta,
mutta hahmona hän tuo sisarelleen hyvän vastakohdan: Jacinda on epävarma
kaikesta, Tamra sen sijaan on sinut sen kanssa, mikä ja kuka hän on. Tässä
osassa Tamra esitettiin positiivisemmassa valossa: Firelight jätti sellaisen
kuvan, että Tamra olisi inhottava ämmä. Tamran lisäksi myös Cassiania
syvennetiin, mikä antoi lisää tarttumapintaa tulevaan alfaan.
Ongelmia ja draamaa
riittää tässäkin osassa - minun makuuni liikaa. En tiedä muista lukijoista,
mutta itse odotin hetkeä, jolloin asiat olisivat edes hetken hyvin Jacindan
kannalta. Vanish sisälsi liikaa asioiden voivottelua, joten arvata saattaa,
että Jacindan asenne kävi hermoilleni. Tosin neitokaisen asemassa olisin itse
todennäköisesti itsekin aivan yhtä epävarma ja aikaansaamaton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti